Sivistyksen teemavuosi (sivistys.fi) kehottaa meitä pyyhkimään pölyt sivistyksen päältä. Millaisia pölykerroksia ”sivistys” -sanan päältä löytyykään? Tätä pohdin. Uskallan kyllä empimättä väittää, että meillä Espoon työväenopistossa sivistyksen kaapin päällä on korkeintaan eksyneitä pölyhippusia. Niin vahvasti olemme työskennelleet ekososiaalisen sivistyksen äärellä, vahvistaen omalta osaltamme kestävää tulevaisuutta Omnian strategian mukaisesti. Meille on sisäistynyt käsitys siitä, miten kurssimme tarjoillaan asiakkaille ihmisläheisellä ja kestävällä otteella.
Sivistys – Mitä se on?
Koskapa tieto nykypäivänä on vain näppäimen painalluksen päässä, ajattelin virittää tekoälyn vastaamaan siihen, mitä sivistys on. Näin tekoäly loihti sanoittamaan sivistystä: ”Sivistys on kasvatuksen kautta omaksuttua tietoa ja henkistä kehittyneisyyttä. Voidaan puhua opillisesta tai muodollisesta sivistyksestä, akateemisesta, humanistisesta ja luonnontieteellisestä sivistyksestä, yleissivistyksestä tai kansansivistyksestä, toisaalta taas ihmisen sisäisestä kehittyneisyydestä.” Sana sivistys kätkee siis taakseen monia eri näkökulmia, joista jokaista on sivistyksen teemavuonna syytä tarkastella. Kannatettava ajatus onkin, että kaikkien aineryhmiemme opettajat pääsevät vuorollaan sanoittamaan sitä, mitä sivistys merkitsee heidän aineissaan.
Sosiaalipedagogiikan professori Arto O. Salosen mukaan sivistyminen on omasta ainutlaatuisuudestaan tietoiseksi tulemista, sen jatkuvaa ylittämistä ja käyttämistä hyvyyden, totuuden ja kauneuden lisäämiseksi yhteisöissä, yhteiskunnassa ja maailmassa, jotta tulevaisuuden toivo vahvistuisi. Kokemus merkityksellisyydestä muodostuu kytköksistä itsensä ulkopuolella olevaan todellisuuteen.
Pölykerroksen alla
Vapaassa sivistystyössä kestävän tulevaisuuden arvot on sisäänkirjoitettu koulutustehtäväämme. Kansan sivistyksen eetoksen rinnalle vapaassa sivistystyössä nousevat ekososiaalisen sivistyksen tavoitteet, jotka antavat mielen ja merkityksen oppimiselle sekä ymmärryksen, että ihminen on riippuvainen luonnosta ja muista ihmisistä. Pitkän linjan pedagogi ja rehtori Kaisa Lindströmin mukaan ekososiaalinen sivistys auttaa meitä arjessamme ottamaan huomioon ekologiset ja sosiaaliset näkökulmat. Jokaisella kurssilla voimme yhdessä opetella ajattelemisen taitoja moniäänisesti ja toisia kunnioittaen.
Nyt, jos koskaan, tarvitsemme yhteistä ymmärrystä, toistemme kunnioitusta, erilaisuuden hyväksymistä sekä rohkeutta kohdata. Koska tieto on näppäimen painalluksen päässä, se muutos, mikä tarvitaan, on datan ja tiedon muuttuminen ymmärrykseksi, merkitykseksi, tietoisuudeksi, elämätavaksi sekä niiden mukaisiksi teoiksi.
Löytyykö pölykerroksen alta myötätunto? Olisiko sivistys loppujen lopuksi syvää myötätuntoa toisiamme kohtaan?
Oppia ja iloa
Tämä teksti on julkaistu osana Oppia ja iloa -blogisarjaa